Kuka minä olen?
Kuka ymmärtää hukkuvaa,
jos itse seisoo rannalla?
Kuka ymmärtää kärsivää,
jos itse ei tunne kipua?
Kuka ymmärtää,
jos ei itsekkään ymmärrä?
Kirjat ovat toinen maailma. Pakoreitti tästä maailmasta. Kirjoittaminen on vielä parempaa: oma maailma, jota rakennetaan pala palalta. Jokainen teksti luo uuden alueen tuohon maailmaan. Täällä haluan jakaa palan omasta maailmastani ja ajatuksistani.
torstai 7. huhtikuuta 2016
Apua
oon yksin
kaikkien keskellä
huomaamaton
haamu
läpinäkyvä
etupenkissä
oon liian kiltti
liian sitkeä
enkä puhu mitään
lukitut sanat kasautuvat muuriksi
minun ja muiden väliin
avaan suuni
ei äännähdystäkään
vain kyyneleet kuvastamassa
yksinäisyyteni lohduttomuutta
liian suurta taakkaa harteilla
yksin kannateltavana
odotuksia
muiden ja omiani
painamassa minua lysyyn
kun en osaa
odotuksia täyttää
silmäni kertovat sanatonta tarinaa
jota huuleni kieltäytyvät
kertomasta
salaisuuksia
joista vaikenen
suruja
joiden kanssa
kamppailen
vaikeuksia
joiden keskelläkään
en osaa pyytää
sanoa, kuiskata
"Apua"
kaikkien keskellä
huomaamaton
haamu
läpinäkyvä
etupenkissä
oon liian kiltti
liian sitkeä
enkä puhu mitään
lukitut sanat kasautuvat muuriksi
minun ja muiden väliin
avaan suuni
ei äännähdystäkään
vain kyyneleet kuvastamassa
yksinäisyyteni lohduttomuutta
liian suurta taakkaa harteilla
yksin kannateltavana
odotuksia
muiden ja omiani
painamassa minua lysyyn
kun en osaa
odotuksia täyttää
silmäni kertovat sanatonta tarinaa
jota huuleni kieltäytyvät
kertomasta
salaisuuksia
joista vaikenen
suruja
joiden kanssa
kamppailen
vaikeuksia
joiden keskelläkään
en osaa pyytää
sanoa, kuiskata
"Apua"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)