Apua

oon yksin
kaikkien keskellä
huomaamaton
haamu
läpinäkyvä
etupenkissä

oon liian kiltti
liian sitkeä

enkä puhu mitään

lukitut sanat kasautuvat muuriksi
minun ja muiden väliin
avaan suuni
ei äännähdystäkään

vain kyyneleet kuvastamassa
yksinäisyyteni lohduttomuutta

liian suurta taakkaa harteilla
yksin kannateltavana
odotuksia
muiden ja omiani
painamassa minua lysyyn
kun en osaa
odotuksia täyttää

silmäni kertovat sanatonta tarinaa
jota huuleni kieltäytyvät
kertomasta

salaisuuksia
joista vaikenen
suruja
joiden kanssa
kamppailen
vaikeuksia
joiden keskelläkään
en osaa pyytää
sanoa, kuiskata

"Apua"