Luin yhdeksännelllä luokalla Charlotte Bronten Kotiopettajattaren romaani teoksen. Ihastuin vanhanajan kuvauksiin ja lainehtivaan vuoropuheluun, mutta lempikirjojeni joukkoon noussut klassikko on tuttavapiirissäni lähes tuntematon. Yläasteella minua pidettiin friikkinä vain siksi, että luin kirjoja välituntisin. Kun tuli vuotuisten kirjastokäyntien vuoro äidinkielentunneilla en voinut kuin vain ihmetellä. Samaan aikaan, kun haalin itselleni kasan kirjoja, joista yhdestä tulisin pitämään puheenvuoron loppu luokka seisoi tumput suorina. Ja jos meille oli järjestetty kirjavinkkaus, tein pitkää listaa minua kiinnostavista kirjoista samaan aikaan, kun kaikki luokan pojat rynnistivät kohti Neropatin päiväkirjoja, sillä ne ovat alle kaksisataa sivua pitkiä ja usein vinkkauksen ohuimpia teoksia. Olin pudottaa korvat päästäni kuullessani, kuinka osa luokan tytöistä kysyi saisiko lukea jonkun lastenkirjan. Olinhan minäkin lukenut sinisiä ja vihreitä banaaneja, mutta olin silloin ensimmäisellä luokalla ja silloinkin olin parissa viikossa siirtynyt Risto Räppääjiin ja Ella kirjoihin.
Nykyään lasten ja nuorten kiinnostus kirjoihin laskee kovaa vauhtia. Kahdeksankymmentäluvulta lähtien lukijamäärät ovat vähentyneet, mutta kasvava elokuvien ja sarjojen määrä, sekä älypuhelimien, tablettien ja tietokoneiden yleistyminen on nopeuttanut prosessia. Ruutuajan käyttö kasvaa koko ajan. E-kirjat eivät ole auttaneet asiaa, sillä lapsien ja nuorten keskuudessa ne eivät ole mitenkään suosittuja. Kirjojen lukemisen vähentyessä, myös kielioppi ja lukunopeus alkavat rapistua. Nykyään joka kymmenellä suomalaisnuorella on riitämätön lukutaito, kertoo Jyväskylän yliopiston teettämä tutkimus. Luku taso ei ole laskenut tasaisesti vaan ero lukutaidossa kasvaa yhä selvemmin, jakaen maamme nuoret menestyjiin ja kelkasta putoajiin, kertoo Inga Arffman ja Kari Nissisen tutkimus. Samoin kasvaa ero tyttöjen ja poikien lukutaidon välillä. Suomessa ei tueta varsinkaan poikien lukemista riittävästi, kertoo Lukukeskus. Tähän ongelmakohtaan on kuitenkin alettu puuttua. Molemmat tutkimukset perustuvat PISA-tuloksiin.
Riitta Kylänpää kertoo Suomen Kuvalehdessä, että kuntien kiinnostus kirjastoistaan on laskenut. Yhä vähemmän resursseja käytetään kirjastoihin. Puolet kunnista hankkii uutuuskirjoja alle suositusrajan, kertoo lukukeskuksen selvitys. Kuitenkin muihin pohjoismaihin verrattuna Suomalaiset ovat lainaajakansaa ja lainausmäärät ovat korkeammat kuin yhdessäkään pohjoismaista. Kirjoja julkaistaan nyt enemmän kuin koskaan, Riitta jatkaa. Kirjailijan ammattikin on kohtalaisen tavoiteltu. Kirjailijoiden tulot eivät ole kuitenkaan erityisen korkeat ja vain kaksi kolmesta saa valtion apurahaa. Tästä syystä kirjailijat saattavat tehdä muitakin töitä. Vain harvat elävät vain kirjoittamalla muun muassa Sofi Oksanen, Jari Tervo ja Laila Hirvisaari, Riitta kirjoittaa. Suomen Kuvalehti kertoo myös, että lukemisella on suuri vaikutus oppimiseen. Yksipuolisesti ja monipuolisesti lukevien tutkinta ryhmien välinen keskiarvojen ero vastasi kahden kouluvuoden vuoden edistystä.
Lukukeskuksen uusimmasta tutkimuksesta tiedottava Emmi Jäkkö kertoo sähköisen kirjan innostavan lukemaan ja tekevän lukemisesta mieluisaa. Kuitenkin valittaessa kirjan ja tabletin välillä kirja osoittautui suositummaksi. Perinteinen kirja toisin kuin tabletilta luettuna tukee vahvasti syvälukutaidon kehittymistä. Sataprosenttinen lukutaito ei ole Suomessa enää itsestäänselvyys: yhä useammat lapset eivät enää hallitse kielen vivahteita, Emmi jatkaa. WSOYn lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustantaja Saara Tiuraniemi, ilmaisee huolensa siitä miten lukeminen ja syvälukutaito siirtyvät digitaaliseen formaattiin. Asiaa tutkitaan OKMn taholta toivossa, että dikitaalista materiaalia voitaisiin kehittää tukemaan lasten ja nuorten lukemista. Lasten lukemis pohja lähtee aina kotoa. Usein voikin olla, että kotiolot vaikuttavat lapsen lukemiseen. Lapsia tulisi rohkaista lukemaan.
Nykyään lukijoita viehättää eniten scifi, jännitys ja fantasia. Vanhempaa polvea jännitys, etenkin dekkarit ja viihde kirjallisuus. Ihanat iki klassikot, kuten Pikku Naisia, Pieni talo preerialla ja Frances Hodgson Burnettin ihastuttavat Pikku prinsessa ja Salainen puutarha jäävät hyllyihin keräämään pölyä. Käteen tarttuu pikemmin Cassandra Claren Varjojen kaupungit, Suzanne Collinsin Nälkäpelit tai Rowlingin Harry Potterit. Eikä siinä sinänsä mitään, mutta on surullista, kun Zorron tarinan sijaan katsotaan Zorro ja vaikka vielä Zorron paluu. Ja koulussa äidinkielen opettaja näyttää Poika raidallisessa pyjamassa elokuvan sen sijaan, että luetuttaisi sen oppilaillaan. Stephenie Meyerin Houkutuksen sijaan hyllystä löytyy samasta teoksesta tehty sarjakuva. Esimerkiksi Jane Austenin ja Bronten sisarusten teokset ovat nykypäivän nuorten keskuudessa täysin unohtuneet.
Otsikko saattaa helpostikin johtaa harhaan. Ei kirjallisuus ole mihinkään kadonnut, siellä se seisoo kirjakauppojen ja kirjastojen hyllyissä. Uusia tulee jatkuvalla syötöllä markkinoille. Ainoastaan lukijakunta on harventunut ja osa kirjoista ohitetaan pienellä vilkaisulla ja jätetään hyllyyn lojumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti