pieni tyttö nostaa nuken keskoskaappiin kellarihuoneessa
hän silittää sitä pienestä reiästä
lapsi riisuu valkoisen lääkärin takkinsa
tarttuu äitinsä käteen
ylhäällä hän kiipeää sänkyynsä
lääkäri tulee kiinnittämään tippaletkun
tytön rinnasta lähtee katetri
johon letku kiinnitetään
hän painaa päänsä tyynyy
puristaa äitinsä kättä niin lujaa kuin pystyy
siitä huolimatta äidin pitää lähteä ja irrottaa
lujaan puristukseen jähmettyneet sormet kuin hämähäkin koivet
aamulla tyttö odottaa äitiään
hypistelee helmikoruaan
hän saa siihen helmen jokaisesta toimenpiteestä
se on jo hänen toinen nauhansa
sillä ensimmäinen tuli liian täyteen
hän tuijottaa sairaalan ikkunasta ulos
ja silti hän on kuin kuka tahansa lapsi
vaikkei muut sitä ymmärrä
ei nää sitä pientä kärsijää
joka lukitaan oven taakse
pakoon infektioriskin maailmaa
ja vaikka hän huutaa
potkii vanhempiaan
karkaa portista
hänet tuodaan aina takaisin
hiukset leijailee yksitellen maahan
äiti tuo peruukin
mutta se kutittaa
joten tyttö pitää huivia
muutaman haituvan päällä
ajattelee
että vauvallakin on enemmän hiuksia
lääkäri sanoo
se johtuu lääkkeistä
lääkkeet kuulema parantaa
mutta silti
tyttö sivelee
kaljua päälakeaan
ikävöiden poskia suutelevia
hiuskiehkuroita
lääkäri sanoo että lääkkeet
ovat välttämättömiä
entä sitten
tyttö itkee
ei hän halua lääkkeitä
hän haluaa parantua
hän ei ymmärrä
ja miksi pitäisi kun tyttö
on vasta kolme
hänellä on kavereita joilla on myös syöpä
muita ihmisiä ei omaisten
lisäksi ole
Mikael on ihana
tyttö on aivan ihastunut
ja he lekkivät aina yhdessä
tyttö pääsee kotiin viikon lomalle
hän on heikko
ei pysty kiipeämään portaita
istuu sylissä
ja katselee käsiään
on silti hyvä olla kotona
tyttö joutuu teho-osastolle
hän on altistunut jollekin taudille
Mikael on kuitenkin onneksi sielä
Tytön tila heikkenee
äidin sydäntä särkee
Tyttö on vahva hän alkaa taas
mennä parempaan suuntaan
kun taas Mikael ei
tyttö parantuu ajan myötä
poikaa ei enää ole
hänet otettiin pois
joka vuosi tyttö käy pojan haudalla
suutelee kiveä
jättää kynttilän
vuosia myöhemmin hän
sytyttää kynttilän Katrinin muistoksi
suloisin tyttö
niin iloinen
hän todentaa sanontaa
parhaat lähtevät ensimmäisenä
kyyneleet valuvat
mielessä kelaa rulla
hän näkee kaikki
kaverit
joita ei enää ole
hän kääntyy
halaa takanaan olevaa
ihmistä
joka muistelee
yötä
jolloin tyttö itse lähes menetettiin
tyttö katsoo ylös
kuiskaa siskolleen
mun on ikävä Mikaelia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti