Pelko

Viikunapuun alla

tuuli ulvoo kaipaamalla

Hyytävä täysikuu

suden ulvonta nauruks muuttuu

hyeena hyppää selkääsi

nauraa perääsi

Sinä pelkäät

historian toistavan itsensä

eikä sitä suurempaa

pelkoa olekaan

haluan ulos tästä

pienestä laatikosta

kivensisästä

peruskalliosta

enkä ymmärrä

kuinka voisin

nähdä silmilläsi

kun suljet ne

kaikelta pahalta

Etkö näe pelkoa

joka sisintäni kirveltää

se syö minua sisältä

eikä ymmärrä

mikä on minulle parasta