Puistossa

hiekan rahinaa
jalkojeni alla
vadän ilmaa keuhkoihin
pääni painaa
ja hartiat painuvat kumaraan
istun tien pientareelle
jalat eivät kanna
painan pääni ruohikkoon
tässä ikuisuuden voisi olla

hiekka rahisee
toisten jalkojen alla
kaikki kulkevat ohi
saksanpainenkoiraa
lukuunottamatta

alkaa tulla myöhä
ajattelen noustessani
läähätystä kuuluu takaani
tuhinaa, tepsutusta
saksanpaimen painaa päänsä
lonkkaani vasten
hyväilen sen päätä
hajamielisesti

omistaja tulla
jymistää
hiljaisuuteemme
ensin vain koira ja minä
sen jälkeen äkeä mies
ja kiskova remmi

annan koiran mennä
vaikkei se haluaisikaan
en haluaisi minäkään
kuiskaan jäähyväiset tuuleen

ysin ratikka
kolisee pysäkille
ja vie minut
mennessään

Terkkuja

Hei!

Hyvin menee vai meneekö? 

No vaihtelevasti ja useimmiten hyvää.

JA katsotaan nyt voi olla että jotain suurta tulee tapahtumaan, mutta voi olla että ei. 

Kummin vaan toivon kaikille kaikkea hyvää <3

JA MUISTAKAA

I know everything I juts can't remember it all at once (:

(Kiitoksia kaikille jotka edes vaivautuu vilkaisemaan mun blogia, mutta jos vain teillä on kaksi ylimääräistä minuuttia kommentoikaa (pliis))

Muistiinpanot

Anna minun olla minä
en ole sinä en ole hän
tuskin tiedän
mikä on suunta elämän
kuka minä olen
jos en ole hän enkä ole sinä
niin kaipa minä olen minä

Minä?

kuka se on
voiskitko esitellä?
Sinä/Minä/Hän/Me/Te/He
kertoisitko mikä kuvaa minua
ilo/suru
tumma vai vaalea

Mutta. . .

No istu nyt siinä ja
mieti tilanteita
joissa mokaat kaiken
ihan kunnolla
ja sitten on hetkiä
jolloin onnistut säilyttämään
murusen itseluottamusta

olen oikeasi pahoillani sanon viimein

sillä on pakko ryhdistäytyä
nousta ylös
en voi enää lojua
sängyn pohjalla

siivet elämän antaa meille
lennän niillä vapauteen
päästän irti maan tomusta
nukun unelmoiden taivaasta
unohtaen kaiken muun
unien maailmaan saavun

ikuinen virta rantatörmiin lyö
loppuun mut käytti
heitti mut pois
vain sen varaan laski
en korjaantuu vois

siis en minä nuku
ajattelen vain silmät kiinni

mitä muuta luulit
kun nimeni kuulit

loppuun käytetty
rikkinäinen säkki
talonani rautahäkki

muutakaan ei voi olettaa
sillä synnyin sydän rikki
sitä kasassa pitää muutama tikki

välillä aina tikit hajoaa

tunteeni katoaa

Sydämen kursin kokoon

en sitä pääse pakoon

kuljen sydän tulessa

tuska ei haihdu edes unessa

Ehkä joku vielä sydämeni korjaa

tai ehkei sitä ehjäks saa

Synnyin sydän rikki 
ei sitä korjaa yksikään tikki

mutta usko vaan
jalat kantaa
kurkota pilviin
sillä voimat riittää
kun pidät ystävät vierellä

ja muista

your father and your Father loves you

huutakaa vielä kaikki
Nipponha

(tässä on muistiinpanoni parilta viime kuulta addättynä yhteen. Anteeksi runon sekavuus. Kommentoikaa (pliis) että toimiiko tää yhtään) <3

Lennän pilviin

Potkiskelin tiellä olevia pikkukiviä. Vittu miks niitten piti edes olla siinä ajattelin vihaisesti. Raahasin taas turhan painavaa kassia ihan jumissa  ja olkapää kipeänä. Ja miks? Siksi että voi viedä töitä kotiin, kun ei riitä enää, että viettää kaikki valoisat tunnit tunkaisessa toimistossa vaan kotona pitää jatkaa niska limassa, jotta voi säilyttää työpaikan. Sitä se tuottaa, kun saa lapsen jo heti yhdeksäntoistavuotiaana. Olisin halunnut mennä yliopistoon, mutta Jonathan vei aikaa liikaa. Minä ja Tyler kävimme vuoroin töissä saadaksemme rahat kokoon kuuauden menoihin. Vanhempamme olivat hylänneet meidät heti kun tuli ilmi, että olin raskaana. He eivät olleet hyväksyneet meidän yhteenmuuttoamme vuotta aiemmin, mutta olivat pitäneet suunsa kiinni.

Rakastinhan minä Tyleriä, mutta rakkauteni oli vienyt minulta vapauteni ja nuoruuteni. Ja nyt en ollut enään kelvannut muuhun kuin assistentiksi. Juoksin päivät pitkät täysin turhien asioiden perässä. Tuuli ulvoi ja repi takkiani. Laitoin kädet puuskaan ja puskin läpi voimakkaasta tuuli muurista.

"Lisää vauhtia, kovempaa kovempaa!", huuto pysäytti kehää kiertävät ajatukseni. Käännyin katsomaan viereisessä leikkipuistossa keinuvaa pellavapäätä.
"Je voile à nuages", poika huusi nauraen helkkyvää naurua joka muodostui puhtaasta ilosta. Nuori tyttö joka sanoi jotain ranskaksi antoi pojalle vauhtia, vilkuillen vähän väliä hiekkalaatikossa peuhaavaa valeanpunaisiin puettua pikkutyttöä. Veikkasin, että nuori tyttö voisi olla aupair.
"Je voile à nuages", pojan into ja suloinen ranskan ääntäminen sai minut pakostakin paremmalle mielelle.

Kun nyt ajattelin niin Joonathan on ihana lapsi, enkä voisi elää ilman häntä. Elämäni tuntuisi tyhjältä, jos sitä ei täyttäisi lapsi. Kotini oli täynnä naurua ja rakkautta, minulla oli koti, ihmisiä jotka rakastivat minua ja välittivät. En haluaisi muuttaa mitään elämästäni. Jatkoin matkaani kevyemmin askelin, laukku ei painanut enään niin paljoa.

Ovi kolahti kiinni takanani. Joonahtan kipitti horjahdellen luokseni. Nostin lapsen syliini ja suukotin hänen otsaansa. Painoin poskeni hetkeksi hänen pehmoisia haituviaan vasten.  Ruokin pojan ja puin hänelle haalarin päälle. Istahdin keinuun Jonathan sylissäni. Potkaisin keinun liikkeelle ja otin vauhtia.
"Nous voilons à nuages?"

Myrsky

Tuuli puhaltaa

sade rummuttaa

kun mysky raivoaa

aamulla taas

kirkastaa taivaan

tuuli

hiukseni sekoittaa

minut puhdistaa

vie pois ikävän

surun kaipauksen

sade

viileä vesi 

pyyhkii kasvot 

kyyneleet polttavat

jotka kasvoille vuotaa

aina uudestaan

myrsky

kuvastaa ajatuksiani

sekavia sotkuisia

vihaa, surua 

pohjatinta ikävää

seesteinen aamu 

sateen jälkeen

jättää tyhjän 

tunteen 

kun kaikki on 

pyyhitty pois 

liitutaululta

ymmärrystä

tahdon huutaa

mutten kykene

voin vain

lisätä huutomerkkejä

!!!!!

tahdon potkia ja lyödä

raivota

mutta roolini on

kiltin tytön

aina läksyt tehty

ei ikinä mitään ongelmaa

en tarvitse mitään

en huomiotakaan

juu lellikää vään nuorempaa

kai isosiskon pitää aina

kestää kateus

sisäinen poltto

tulla halatuksi

ymmärretyksi

jos vain

kasvot ilmeettömät

tukahdetut kyyneleet

peitetään tunteet

ja valehdellaan että

kaikki on kunossa

ja sinä hölmö 

uskot

pää hajoaa

sitä vasaroidaaan

uuteen uskoon

kipu on järjetön

kestämätön

ja silti

nousen yhä uudestaan

ylös vain

kaatuakseni uudelleen

minulle annettiin 

uusi mahdollisuus

vain jotta se voidaan 

viedä minulta

toistamiseen 

tahdon huutaa

mutten saa ääntä ulos

voin vain tuijottaa sua

ja viestittää sanattomasti 

kaipaavaani sinua vierelleni

etkö näe?

voin ainoastaan

kirjoittaa

tyhjentää mieleni

paperille

jään aina vaan ulkopuolelle 

saan vain sääliviä katseita

osakseni

arvatkaa mitä

saatte pitää ne 

helvetin säälinne

en kaipaa niitä

voi sua parkaa 

juu juu 

ihan ku se auttais jotain

oon vaa saatanan 

turhautunut

kuulitteko 

TURHAUTUNUT

Kipu jyskyttää 

jäytää, polttaa viiltää

syö sisältä 

pala kerrallaan

kunnes ei jää mitään jäljelle

tyhjä kuori 

tuijottaen tyhjyyteen

joku

kuka tahansa

kiltti

AUTA

rintaa puristaa

pelottaa

kumpa voisin vain kuolla

jos hyppäisi 

mutta ei 

ei kuitenkaan

kai on vielä jotain

jäljellä mullekki

mut siis 

miten menee?

ootekko tosissanne

mitä muuta voi vastata

ku et paskaa

luuletko että

hymyilen

nyökyttelen ja sanon

ettei vois mennä paremmin

kyl mä tiedän etten enää parannu

et ei kannata muuta sanoa

juu ehkä teillä on huolia

murheita

mut eikai oo mun syy

jos mua sattuu

joten älä mulle huuda

jos lääkäri on tyhmä

ei oo mun vika

enhän mä enää niihin 

ees usko

käyn vaan teiän vuoks

jotta te ssaate rauhan

juu juu papparainen

ei kiinnosta

plää plää

ihan ku muka 

tietäisit jotain

oikeesti

pää räjähtää

kipu täyttää koko ruumiini

silmissä sumenee

pyörryttää

AAAAAAAAAAAH

miten ois aivokasvain

tai jotain

mitä tahansa muuta kun 

tiedottomuus

entä jos vaan 

kietoisitte kädet mun ympärille

tai otatte kädestä

pyyhitte kyyneleet

yhtä äänettömästi 

kuin minäkin

sanat juuttuu kurkkuun

älä suutu

jos en osaa puhua

ymmärrystä

kaipaan osakseni

muuta en pyydä

osaan laulaa

lausua runoja

mutta muuten olen mykkä

paperi on ääneni

ja kynä on sanani

fiiliksii ekalt kouluviikolta ;)

Hey everybody!!!

I´m so excited. High school have finally started and every day it's getting better and better. Really I can’t believe it. I hated english and math in secondary school and now I can’t wait the next class. Believe or not but I live first time in my life. The pain disturb of course and I barely can survive the school day. But when you are motivated enough any of that dosen’t matter.  I guess that all I wanted to say it’s that Kallio is the right place to me and i love the school and everybody in it.

From my heart I wish that you find the place of your own like I did because everything feels easier when you are there were you meant to be.

Ps. Dad stop playing with my toys.

(Pps. This is my english homework. )

Osa-aika onnellinen

aurinko miettii
kehtaako näyttäytyä
sillä liikaa onnea
ei saa näkyä

joskus kyyneleet virtaa
joskus nauru raikaa
voi ulos päin hymyillä
vaikka sisältä haavoilla

miksi edes vaivautua?

kysyt

koska vaikka sinuun sattuu
voi toiselle olla
hymysi lääkettä

vastaan
pieni hymy huulilla

kaipa onni vielä kääntyy
mutta mihin suuntaan

kun samaan aikaan
elän ensimmäistä kertaa
ja piilottelen kipujani

osan päivästä lennän
ja loput rämmin ojassa

kultainen keskitie
on hukassa

tanssin, laulan
kynä sauhuaa ja
piano soi ja laulaa

taide vapauttaa

murtuu rajat
eikä mikään enää
ole mahdotonta

ei edes
osa-aika onnellisuus
opiskelun ohella

Rippitytölle

viisitoista olet jo täyttänyt

kauniiksi kasvanut

risteykseen saapunut

on aika valita tie

Isän huomassa kuljen 

ja toivon samaa sulle

luottoa tulevaisuuteen

ja käsiä jotka kannattaa

en kai voi muuta sanoa

kuin rakas Sofia

toivon sinulle

kaikkea hyvää

rippipäivänäsi

En ollut valmis luovuttamaan

minä en ollut valmis luovuttamaan

mutta pimeys tulvii päälle

kipu pyyhkii pois

viimeisen vastarinnan

pudottaa polvilleen

anelemaan armoa

mutta en siltikäään ollut valmis

luovuttamaan

mutta niin vain kävi