Watertroops

Amurin enkelin vesijoukot valmiudessa

Turvapaikka

Kia Ojan kuolemasta on 100 vuotta aikaa kun kolarista selvinneen veljen tyttärentytär alkaa kapinoida yhteiskuntaa vastaan.

Evelyn Rowan asuu suljetussa yhteiskunnassa, jossa fyysinen kosketus on kuollut. Sääntöjen rikkominen ja henkäys raitista ilmaa ei enää riitä kun ulos livahtaminen on muuttumassa pakosuunnitelmaksi. Se ei kuitenkaan ole niin helppoa, koska tyttö saa rikkeidensä takia seurantalaitteen nilkkaan ja rakastuu vapautuvaan vankiin joka ei halua lähteä. Päätös ei ole helppo kun sielu on jakautumassa kahtia ja sydän vetää toiseen veri toiseen suuntaan. Vai päättyykö kaikki vankilatuomioon, sillä vaikka Aidan ei voi jättää sisartaan ja lähteä, ei hänellä ole vaikeutta rikkoa lakeja Savehavenin sisällä.

Pystyykö Kia pitämään näppinsä erissä vaiko möläyttää salaisuuden, joka on perustanut Savehavenin. Vr lasien varassa pyörivän laitosmaisen vankilan.

Kesäteatterin ohjelmisto

(Näyttelen siis Räppääjässä ja Tukkijoella)

Mikrokosmos

koirani silmistä

avautuu maailmoita

kimaltava nurkka

kostea silmäkulma

nakyy silmistä galaxeja

muiden planeettojen

mietteitä

tutkin hölmöjä pikku miehiä

maailmanparannus nuoria

katselen kultani silmiä

toisten taivaiden pilviä

ihmisten marssia maailmanloppuun

kun ei kukaan kykene seisomaan

ilmastonmuutosta vastaan

Joka yön painajainen

Avaan silmäni. Kestää hetken ennenkuin tajuan palanneeni jo liiankin tuttuun maisemaan. Pieni ahdistava liekki lepattelee sisälläni kutitellen sisintäni. Nousen varoen istumaan keikkuvassa soutuveneessä. Airoja ei näy missään, muuta se ei haittaa. Minulla ei ole kiire minnekkään. Olen sen verran kaukana rannasta, että joka puolella ympärilläni näkyy pelkkää sinistä horisonttia. Aurinko paistaa ja silittelee poskiani säteillään.

Pieni hento viiva ilmestyy horisonttiin joka puolella. Tartun veneen reunoihin, puristan niitä rystyset valkeina. Maan kamaraa kuvaava viiva tulee selkeämmin näkyviin. Hengitän pinnallisesti. Pakotan itseni vetämään keuhkot täyteen ilmaa ja puhaltamaan sen voimallisesti ulos. Aikaan saamani puhuri työntää rantaviivaa kauemmas, mutta vain hetkellisesti. Joka puolella ympärilläni maa syrjäyttää vesimassaa, kurotellen ahnaita käsiään minua kohti. Lähemmäs. Lähemmäs. Lähemmäs.

Taivas tippuu nytkähdellen alemmas, kuin joku vapauttaisi köyttä vähän kerrallaan. Rantaviiva on nyt yhdistynyt tanssahtelevaksi piiriksi ympärilleni. Se kohoaa ylemmäs, ylemmäs, ylemmäs. Sydäntäni puristaa, kuin se olisi pesusieni tai märkä pyyhe, jota kierretään kuivaksi. Ympärilläni kohoavat kalliot. Tavoittavat aaltopahvista askarrellun taivaan, joka nytkähtelee alapäin.

Kalliot raapivat veneeni reunoja. Yltäisin koskettamaan taivasta, keräilemään tähtiä ja nostamaan kuun alas. Jos vain haluasin siis. En halua. Sen sijaan käperryn täriseväksi palloksi veneen pohjalle. Taivaskin tummenee yön pimeyteen sulautuen. Tähdet sammuvat yksitellen, kuin valot ikkunoista. Vene taipuu narahdellen, lähemmäs. Lähemmäs. Lähemmäs. Koko rintakehääni polttaa. Se puristuu kuin alipaineesta kasaan ja pelkään, että kohta kylkiluuni alkavat napsahdella pokki, kuin kuivat oksat jalkojen alla.

Lähemmäs. Lähemmäs. Lähemmäs. Kallion armottomat seinämät raaivat ihoani verille. Taivas on kadonnut jättäen kivisen luolan sortumaan päälleni. Vedän polvia tiukemmin rintaani vasten. En pysty likkuumaan, sillä joka puolelta ihoani suutelee jääkylmä kivi. Ja silti seinät tulevat yhä lähemmäs. Lähemmäs. Lähemmäs.

Huudan. Avaan silmäni. Tunnen edelleen kivimassan painon rinnallani. Hengitys on nykivää. Räpyttelen. Se on ohi. Ainakin tältä yöltä.

Rakkaus on kirosana

Killin tehtävänä on ottaa randomisti säe jostain runosta ja käyttää sitä ensimmäisenä säkeenä omassa runossa.

Usko Darviniin on koetteilla

yön kirpeässä sydämessä

kun itket päivän tunnit

valahdit uupuneena vasten tyynyäsi

ja näet isäsi

kaljatölkki kädessä

loukkaus pyörimässä kielen kärjellä

kun saat taas todeta että

naapurit palaavat ympäripäissään

kuin käki häissään

etkä voi ymärtää miksi olet näkymätön

miksi viina, tupakka ja huumeet

ovat onnen lähteet

eikö rakkaus enää riitä 

vai onko

sydämesi käytetty loppuun sen

tuhlautuessa tyhjiin suhteisiin

joissa rakkaus on kirosana

- Kädettömät taputukset

Pienen tarkoitukset

Killin tehtävänä on ottaa randomisti säe jostain runosta ja käyttää sitä ensimmäisenä säkeenä omassa runossa.

 Jokainen kynä muistaa huonosti

ihmekkös tuo kun

käytät sen loppuun 

kulutat

teräväksi kaluat

se menettää kaiken käsissäsi

mutta kynä odottaa sinua

haastaa tarttumaan

jokaisen kyyneleen muistiin kirjaamaan

sillä se täyttää

ylpeänä tarkoituksensa

ei kynä väsy

vain sitä pitelevä käsi

voi hiipua pois

- Balladi ihantalasta

Sinisilmäinen mies

Killin tehtävänä on ottaa randomisti säe jostain runosta ja käyttää sitä ensimmäisenä säkeenä omassa runossa.

Sinisilmäinen mies vaeltaa väsymättä

hän on valmis kanssasi kulkemaan

sillä hän on sinun enkelisi

joka kulkee väsymättä 

Mikael ja Gabriel ei luoksesi kerkeä

joten tiellä

sinisilmäinen mies vaeltaa väsymättä

hän on valmis tarttumaan käteesi

ja kantamaan taakkasi

sinisilmäinen mies vaeltaa väsymättä

hän kulkee vierelläsi

hän varjelee matkaasi

ja sinisilmäinen mies 

katsoo kun pääset kotiin

saa isäsi sulkea sinut syliinsä

ja jää sinisilmäinen mies

oven ulkopuolelle

ja silti

hän odottaa siellä sinua aamulla

-    Tuskan pääkaupungit

Jonka sinä veit

 en uskonut että uskaltaisit
 miten kehtasit
 murskata sydämeni
                        oli häkki ja lukko
                         ja avaimen multa veit
                         siitä kopion teit
                         huijasit portin vartijaa
                         astuit sisään mua uhkaamaan
                         minuuteeni puhtaimpaan
       veit kaiken arvokkaan
       jätit ruman rojun vaan
       revit irti latausjohdon
       menetin kaiken hohdon
            sillä minä käperryin kasaan
            piiloon kaikkea pahaa
prosentti näyttää yhtä ja puolta
en enää edes pelkää kuolla
                  akku loppuu sydän itkee
                  mut silti se on sitkee
  ei se päästä irti
      se itkee sitä kaunista
          runous taitoa
  jonka sinä veit

Silloin kun

silloin kun minä istun täällä
ja katson sinua
en voi olla ajattelematta
kuinkapaljon tehoa
on sinulla
saat minut vihaamaan
sitä mikä on minulle
tärkeintä maailmassa
joten onnea vaan
lähde muualle opettamaan
sillä koko luokka
on takanani
samaa mieltä
tavastasi
opettaa tappamalla
mielikuvituksen

silloin kun minä istun täällä
en voi olla tuntematta inhoa
silloin kun minä istun täällä
en voi olla toivomatta
pääseväni kauas täältä