Viimeinen piruetti

Luistinten terien suhina kaikui muuten hiljaisessa jäähallissa. Teräni liukuivat pitkin urautunutta jään pintaa. Vauhti kiihtyi ja nojasin syvempään kaareen saadakseni paremman otteen jäästä. Pikaisesti sutaistusta poninhännästä oli karanneet otatukan suortuvat pyyhkivät punoittavia poskiani. Jäähallissa kajahti soimaan A.R. Rahmanin Jai ho! jota seurasi Adelen uusin hitti. Ensin kaaren vaihdot ja kolmoset. Rakastin sitä narskuvaa ääntä joka syntyi kun teki oikein syvän kaaren ja terä pureutui jäähän. Pikku hiljaa koko joukkue oli valunut pukukopeilta jäälle ja aloittanut alkuverryttelyn. Kiihdytin kaarteessa. Kiepuin ja pyörin twisseleitä, kolmosia, kantakäännöksiä ja muutaman vaivihkaisen saksihypyn. Pääsin kolmella sirklauksella ohitamaan päädyn. Valmistauduin, painoin vankasti vasemman luistimen jäätä vasten ja siirsin painon oikealle puolelle. Ylävartalon kiepautus ja pyörin jo vasemman jalan varassa. Yksi, kaksi, kolme kierrosta. Vitsi olin tehnyt virheettömän kolmois twisselin. Käännyin ympäri ja lähdin ottamaan taas vauhtia. Taaksepäin kaari pari potkua ja toinen kaari. Tumps. Yhtäkkiä minuun osui jokin tai pikemminkin joku. Kaaduin pyllylleni ja paiskauduin laitaa vasten niin, että ilma karkasi keuhkoistani. Purin huultani ja tunnustelin vääntynyttä nilkkaani. Vasen jalkani oli saanut pahimman osuman. Nousin ylös ja onnuin kentän reunalle liukuen varovasti oikean jalan varassa.

Kuolemani päivä

Nainen ei voinut millään uskoa sitä. Mies polvistui tämän eteen hermostuneena, mutta varmana siitä, että oli tehnyt oikean päätöksen. Molemmat hehkuivat riemusta ja silmät räpyttelivät turhan tiheään tahtiin. Timanttisten korulaatikko aukesi naksahtaen paljastaen auringon säteissä kimaltelevan sormuksen. Hieman punaiseen taittava kivi hehkui kuin aurinko itse. Muutaman lyhyen sanan, tarkemmin kysymyksen ja vastauksen jälkeen onnellinen pari syleilivät toisiaan keskellä merenranta terassia. Naisen poskelle vierähti onnenkyynel.

Tyttö istui yksin huoneessaan. Miten hän olikin voinut langeta niin helppoon ansaan. Poika oli ollut ihana, mutta arvaahan sen mikä lopputulos tulee kun yhdistetään hyvän näköinen poikaystävä ja bileet, joihin et itse pääse. Se typerys oli mennyt ja pettänyt oikein kunnolla. Ainakin sillä oli sen verran aivomassaa, että oli tullut itse kertomaan. Ainakin säästyin juorujen säälimättömyydeltä, sillä siinä kohtaa kun muutsaivat tietää olin tiennyt jo pitkään. Viha kasvoi tytön sisällä. Oliko kaikki kundit aina idiootteja. Kuuma poskea polttava kyynel putosi hänenposkeltaan käsiinsä.

Isoäiti katseli onnellisena pojanpoikaansa. Poika pääsi ripille ja isovanhemmat pääsivät todistamaan tätä tärkeää päivää. Vanhalle naiselle tuli mieleen samankaltainen tilanne parinkymmenen vuoden takaa. Silloin hänen oma poikansa käveli alba päällä kirkon käytävää alttaria kohti. Kirkossa kajahti viren alkusävelet ja vanhuksen huulilta laulu nousi yhtä kirkkaana kuin aina ennenkin. Hän oli elänyt pitkän elämän kahdeksankymmentäseitsemän onnellista vuotta. Vielä ei ollut aika lähteä mutta pian hän kuiskasi itselleen. Hän pyyhkäisi kyyneleen ryppyiseltä poskeltaan. "Älä itke kulta”, henkäisen niin, ettähengitys rohisee. Tylsän värittömän sairaalahuoneen seinät tuntuvat puristuvan lähemmäs. Painan tyttäreni käden poskelleni. “Ei se mitään”, sanon pyyhkäisten kyyneleet hänen poskiltaan. Syöpäkasvain on levinnyt koko kehooni ja viimeiset minuutit valuvat kuin tiimalasin hiekka. Olin onnellisempi kuin koskaan käydessäni mielessäni läpi elämäni saavutuksia. Rakkaus, lähimmäiset, perhe ja työ jossa olen saanut parantaa maailmaa. Sitten pelkkää mustaa ja yksittäinen kyynel, joka tipahtaa kädelleni.

Mistä saa kirjan

https://www.amazon.co.uk/gp/search?index=books&linkCode=qs&keywords=9789523390812

https://www.adlibris.com/fi/kirja/lainatun-kohtalon-kantaja-9789523390812

http://cdon.fi/kirjat/beata_reilin/lainatun_kohtalon_kantaja-42375166

https://books.google.fi/books/about/Lainatun_kohtalon_kantaja.html?id=0ok_DwAAQBAJ&redir_esc=y

http://www.suomalainen.com/webapp/wcs/stores/servlet/fi/skk/lainatun-kohtalon-kantaja-p9789523390812--77

näistä linkeistä pääsee hankkimaan oman kappaleen Lainatun kohtalon kantajasta kuitenkin kirja on edelleen mahdollista ostaa suoraan minulta

Esikoiskirjailija(?)

Kauan odotettu päivä on vihdoin täällä. Ensimmäinen painos Lainatun kohtalon kantajasta (työnimi: Salaisuuden kantaja) on täällä.

Virallinen kirjanjulkaisutilaisuus pidetään viikon päästä ja sen jälkeen kirja on vapaasti saatavilla. Se on kustannettu BoD:in kautta.

BoD:in sivuilta kirja on jo saatavilla. Samaisille sivuille ilmestyy e-kirja parin viikon kuluessa. Siellä hinnat saattavat tuntua kovilta joten voit myös tilata kirjan suoraan minulta :) Suosittelen tätä vaihtoehtoa.

Käy toki tsekkaamassa kirjaa netissä

https://www.bod.fi/kirja/beata-reilin/lainatun-kohtalon-kantaja/9789523390812.html


<3BeataReilin

https://pikkukirjailia.blogspot.fi/2017/12/mista-saa-kirjan.html

Distance

how you can tell

what I feel 

before even I do

around the world 

over the sea

theres no distant 

that could be

between us 

I look in to your eyes

and see your thoughts

trough 'em

joten ystäväni rakkain 

älä itke mun vuoksein

nään sut pian uudestaan

ja sillä väliin 

siivet kaulassas

kertoo et oon turvassa

en vois unohtaa 

sua koskaan

joskaan

en voi kieltää

välimatkaa on vaikea sietää

Who am I?

What would I learn
Or should I turn
Around and around
What would I found
When the clock strikes ten
I face my end
I would love to vanish
Be found in Paris
But you can't find me
Cose I don't exist
Can you see me
When I leave
Do you even care
When you can't find me anywhere
Because I am gone

Before the dawn
Would you even cry
When I die
Would it be true
Or just too cruel
Do you love me at all
Even when I fall
Cross the bridge
To the creepy fridge
Where you have hide
The love you have denied
From me at any cost
And so the hope is lost

Disappointment to all
Great silent wall
Locked in her private tower
Whit the dying flower
She's all alone
Crying please no
Take it all away
I can't continue this way
I have to grow up
To win the war of luck

WHO AM I?

In the past

The little girl 

I used to be

Beautiful ballerina 

that was me

Twirling in my tutu

dancing with my heart 

dreaming big dreams 

innocence as my guard 

I want to feel 

the movement 

and the rhythm

in my feet

Want to dance 

like butterfly

but still in the beat

I miss the days

when I made miracles

with my feet 

And I loved every 

second

it was like my own feat

I miss the days 

when I rosed on my toes

spread my arms 

I felt like I was flying

But now I am tided up

and my feet 

are frozen 

they won't dance ever again

Those days are over

and for me

dancing is in the past 

forever

Viimeinen meistä

Pelko

Viikunapuun alla

tuuli ulvoo kaipaamalla

Hyytävä täysikuu

suden ulvonta nauruks muuttuu

hyeena hyppää selkääsi

nauraa perääsi

Sinä pelkäät

historian toistavan itsensä

eikä sitä suurempaa

pelkoa olekaan

haluan ulos tästä

pienestä laatikosta

kivensisästä

peruskalliosta

enkä ymmärrä

kuinka voisin

nähdä silmilläsi

kun suljet ne

kaikelta pahalta

Etkö näe pelkoa

joka sisintäni kirveltää

se syö minua sisältä

eikä ymmärrä

mikä on minulle parasta

Who doesn't want to grow up

Who's the little girl up there
Little wooden house in the tree
You can lift her down 
But you can't keep her from the dark
Because she'll run away from the light
She's afraid of the life

She hides and doesn't want to be found
Sick game of hide and seek
The little girl who doesn't wanna grow up
Dreams at night for a place where she can fly
When you ask her what she want's to do when she grows up
She answers to you
I'll never grow up I just get older
She just want's to dance and sing
Never become an adult 
She'll fly to the Never land
But she can't grow wings to fly free
Instead she has been tide still whit ropes
And she looks up to the night full of stars
Dark soft silk of the sky
The shining bridge of the lonely moon
Sun that she wishes could rise from West and set down to the East
And days would go backwards 
Years rolling back away
She hides her little nose in the books 
So she doesn't have to see the reality
Library is her sanctuary 
She's exotic bird
Rare butterfly and
Fragile fairy
Little girl who doesn't want to be found
Who plays in the tree house
Loves words and eats them like candy
And over her falls deep darkness
She looks up and sees the sky falling down