Kirjafriikki vai kirjailijanalku

tiistai 8. toukokuuta 2018

Viimeistä päivää

JUOKSEN. Juoksen vaikka ilma on siihen liian kuuma. Vaikka nyt ei saisikaan hengästyä liikaa. Ajattelen vain, että kohta saa levähtää. Vielä pitää jaksaa hetki. Kirin vielä vähän lisää vauhtia, vaikka aikaa jotenkin maagisesti liikenisikin en uskaltaisi katsoa kellon sykemittaria. Vielä jos vähän lujempaa. Lihakset supistelevat ja laittavat vastaan. Ne huutavat älä nyt hullu yritä mitään maailmanennätystä. Keuhkoihin sattuu eikä ilma kulje. Tuntuu pahalta vetää ilmaa sisään, kuin hengitystiet olisi liimattu kiinni. Oksettaa jo ja hengitys vinkuu. Yritän olla kuuntelematta sitä. Rintaa pakottaa, mutta minun on jaksettava vielä vähän lisää.

Kaadun ja jotenkin onnistun pyöräyttämään itseni niin, että kylki ottaa pahimman tömähdyksen vastaan. Ei ole aikaa tarkistaa tuleeko naarmuista verta. Ainakin koko kylkeä kirvelee hirveästi. Koko kroppa huutaa ja tiedän etten jaksa enää paljoakaan. Mutta jos nyt pysähtyisin en enää jaksaisi jatkaa matkaa. Minun on päästävä perille. Hengitys vinkuu ja keuhkoihin sattuu niin, että kyyneleet nousee silmiin. Tuijotan tiiviisti jalkoja, etten kompastu enää. Silti nilkka muljahtaa, se haluaisi pettää alta.

Tartun kiinni ovenkahvaan niin, että melkein riuhtaisen sen irti. Riipun metallikahvassa kuin koko elämäni olisi sen varassa. Romahdan ovesta sisälle, enkä jaksa kammeta itseäni kuin istumaan. Hengittäminen sattuu niin paljon, etten uskalla vetää henkeä. Hän tulee kulman takaa ja tuijottaa intensiivisesti suoraan silmiini. Ääntä ei tule joten tyydyn vain tuijottamaan häntä ja sanattomasti esittämään kysymykseni hänelle.
"Joo, mä pääsin sisään. Mä pääsin yliopistoon", hän kuiskaa. Katselen hänen kyynelten läpi sädehtiviä kasvojaan tutkivasti. Hymyilen niin leveästi, että pelkään suuni putoavan naamaltani. Pakotan sätkivät jalkani kantamaan minut hänen luokseen ja halaan häntä kuin viimeistä päivää.

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Viimeinen piruetti

Luistinten terien suhina kaikui muuten hiljaisessa jäähallissa. Teräni liukuivat pitkin urautunutta jään pintaa. Vauhti kiihtyi ja nojasin syvempään kaareen saadakseni paremman otteen jäästä. Pikaisesti sutaistusta poninhännästä oli karanneet otatukan suortuvat pyyhkivät punoittavia poskiani. Jäähallissa kajahti soimaan A.R. Rahmanin Jai ho! jota seurasi Adelen uusin hitti. Ensin kaaren vaihdot ja kolmoset. Rakastin sitä narskuvaa ääntä joka syntyi kun teki oikein syvän kaaren ja terä pureutui jäähän. Pikku hiljaa koko joukkue oli valunut pukukopeilta jäälle ja aloittanut alkuverryttelyn. Kiihdytin kaarteessa. Kiepuin ja pyörin twisseleitä, kolmosia, kantakäännöksiä ja muutaman vaivihkaisen saksihypyn. Pääsin kolmella sirklauksella ohitamaan päädyn. Valmistauduin, painoin vankasti vasemman luistimen jäätä vasten ja siirsin painon oikealle puolelle. Ylävartalon kiepautus ja pyörin jo vasemman jalan varassa. Yksi, kaksi, kolme kierrosta. Vitsi olin tehnyt virheettömän kolmois twisselin. Käännyin ympäri ja lähdin ottamaan taas vauhtia. Taaksepäin kaari pari potkua ja toinen kaari. Tumps. Yhtäkkiä minuun osui jokin tai pikemminkin joku. Kaaduin pyllylleni ja paiskauduin laitaa vasten niin, että ilma karkasi keuhkoistani. Purin huultani ja tunnustelin vääntynyttä nilkkaani. Vasen jalkani oli saanut pahimman osuman. Nousin ylös ja onnuin kentän reunalle liukuen varovasti oikean jalan varassa.

perjantai 9. helmikuuta 2018

Kuolemani päivä

Nainen ei voinut millään uskoa sitä. Mies polvistui tämän eteen hermostuneena, mutta varmana siitä, että oli tehnyt oikean päätöksen. Molemmat hehkuivat riemusta ja silmät räpyttelivät turhan tiheään tahtiin. Timanttisten korulaatikko aukesi naksahtaen paljastaen auringon säteissä kimaltelevan sormuksen. Hieman punaiseen taittava kivi hehkui kuin aurinko itse. Muutaman lyhyen sanan, tarkemmin kysymyksen ja vastauksen jälkeen onnellinen pari syleilivät toisiaan keskellä merenranta terassia. Naisen poskelle vierähti onnenkyynel.

Tyttö istui yksin huoneessaan. Miten hän olikin voinut langeta niin helppoon ansaan. Poika oli ollut ihana, mutta arvaahan sen mikä lopputulos tulee kun yhdistetään hyvän näköinen poikaystävä ja bileet, joihin et itse pääse. Se typerys oli mennyt ja pettänyt oikein kunnolla. Ainakin sillä oli sen verran aivomassaa, että oli tullut itse kertomaan. Ainakin säästyin juorujen säälimättömyydeltä, sillä siinä kohtaa kun muutsaivat tietää olin tiennyt jo pitkään. Viha kasvoi tytön sisällä. Oliko kaikki kundit aina idiootteja. Kuuma poskea polttava kyynel putosi hänenposkeltaan käsiinsä.

Isoäiti katseli onnellisena pojanpoikaansa. Poika pääsi ripille ja isovanhemmat pääsivät todistamaan tätä tärkeää päivää. Vanhalle naiselle tuli mieleen samankaltainen tilanne parinkymmenen vuoden takaa. Silloin hänen oma poikansa käveli alba päällä kirkon käytävää alttaria kohti. Kirkossa kajahti viren alkusävelet ja vanhuksen huulilta laulu nousi yhtä kirkkaana kuin aina ennenkin. Hän oli elänyt pitkän elämän kahdeksankymmentäseitsemän onnellista vuotta. Vielä ei ollut aika lähteä mutta pian hän kuiskasi itselleen. Hän pyyhkäisi kyyneleen ryppyiseltä poskeltaan. "Älä itke kulta”, henkäisen niin, ettähengitys rohisee. Tylsän värittömän sairaalahuoneen seinät tuntuvat puristuvan lähemmäs. Painan tyttäreni käden poskelleni. “Ei se mitään”, sanon pyyhkäisten kyyneleet hänen poskiltaan. Syöpäkasvain on levinnyt koko kehooni ja viimeiset minuutit valuvat kuin tiimalasin hiekka. Olin onnellisempi kuin koskaan käydessäni mielessäni läpi elämäni saavutuksia. Rakkaus, lähimmäiset, perhe ja työ jossa olen saanut parantaa maailmaa. Sitten pelkkää mustaa ja yksittäinen kyynel, joka tipahtaa kädelleni.

perjantai 8. joulukuuta 2017

Mistä saa kirjan

https://www.amazon.co.uk/gp/search?index=books&linkCode=qs&keywords=9789523390812

https://www.adlibris.com/fi/kirja/lainatun-kohtalon-kantaja-9789523390812

http://cdon.fi/kirjat/beata_reilin/lainatun_kohtalon_kantaja-42375166

https://books.google.fi/books/about/Lainatun_kohtalon_kantaja.html?id=0ok_DwAAQBAJ&redir_esc=y

http://www.suomalainen.com/webapp/wcs/stores/servlet/fi/skk/lainatun-kohtalon-kantaja-p9789523390812--77

näistä linkeistä pääsee hankkimaan oman kappaleen Lainatun kohtalon kantajasta kuitenkin kirja on edelleen mahdollista ostaa suoraan minulta

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Esikoiskirjailija(?)

Kauan odotettu päivä on vihdoin täällä. Ensimmäinen painos Lainatun kohtalon kantajasta (työnimi: Salaisuuden kantaja) on täällä.

Virallinen kirjanjulkaisutilaisuus pidetään viikon päästä ja sen jälkeen kirja on vapaasti saatavilla. Se on kustannettu BoD:in kautta.

BoD:in sivuilta kirja on jo saatavilla. Samaisille sivuille ilmestyy e-kirja parin viikon kuluessa. Siellä hinnat saattavat tuntua kovilta joten voit myös tilata kirjan suoraan minulta :) Suosittelen tätä vaihtoehtoa.

Käy toki tsekkaamassa kirjaa netissä

https://www.bod.fi/kirja/beata-reilin/lainatun-kohtalon-kantaja/9789523390812.html

<3BeataReilin

https://pikkukirjailia.blogspot.fi/2017/12/mista-saa-kirjan.html

tiistai 7. marraskuuta 2017

Distance

how you can tell

what I feel

before even I do

around the world

over the sea

theres no distant

that could be

between us

I look in to your eyes

and see your thoughts

trough 'em

joten ystäväni rakkain

älä itke mun vuoksein

nään sut pian uudestaan

ja sillä väliin

siivet kaulassas

kertoo et oon turvassa

en vois unohtaa

sua koskaan

joskaan

en voi kieltää

välimatkaa on vaikea sietää

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Who am I?

What would I learn
Or should I turn
Around and around
What would I found
When the clock strikes ten
I face my end
I would love to vanish
Be found in Paris
But you can't find me
Cose I don't exist
Can you see me
When I leave
Do you even care
When you can't find me anywhere
Because I am gone

Before the dawn
Would you even cry
When I die
Would it be true
Or just too cruel
Do you love me at all
Even when I fall
Cross the bridge
To the creepy fridge
Where you have hide
The love you have denied
From me at any cost
And so the hope is lost

Disappointment to all
Great silent wall
Locked in her private tower
Whit the dying flower
She's all alone
Crying please no
Take it all away
I can't continue this way
I have to grow up
To win the war of luck

WHO AM I?