perjantai 4. marraskuuta 2016

Sairaalaleikkiä

Tömisevät askeleet auringon mustaamalla nurmikolla.  Ruoho kituu. Huutaa oikeuttansa elämään. Leikkikenttä ilman lapsia, kysyy missä nauru, miksi lapset jäävät sisälle makaamaan. Kaksi tyttöä juoksee, leikkivät hippaa. Nuorempi haluaa pysyä vauhdissa, vanhempi rukoilee, että sisko voisi leikkiä niin kuin kaikki muutkin. Ruosteinen keinu, hiekkalaatikko ja punanen leikkimökki. Alena leikkii Alexin kanssa hiekkalaatikolla. Mikaelia ei näy. Ilmeisesti poika lepää. Tervehdin Alenaa hänen katseensa on huolta täynnä, mahtaakohan Mikael sittenkään nukkua. Bea riuhtoo leikkimökin ovea, kuten aina se on lukossa. Huudan tyttöä lopettamaan. Saan vastaukseksi mutinaa ja lähenevää töminää. Tytöt tulevat juosten, tönien toisiaan. 
”Äiti saadaanko me mennä ottamaan lettuja?” Vilkaisen olkani yli leikkitädit paistavat lettuja. Jakelevat niitä hillon ja vaahdon kera. Myönnyn, mutta muistutan, että kohta on lähdettävä. Bea nyökkää vakavana, mutta Annaa ei kiinnosta, hän toheltaa jo innokkaana lettujen luo. 

Kello tikittää. Alkakaa tulla jo. Bea lupaa sisarelleen heppa kyydin. Ihhahaa ihhahhaa hepo hirnahtaa: Lurittelee Anna kikattaen. Toisin kuin siskonsa, tyttö ei tiedä mikä odottaa. 
”Bea meetkö leikkiosastolle. Mä tuun kohta ja mennään sitten yhdessä syömään.” Tyttö nyökkää kai hän tietää, ettei vaihtoehtoja ole. 

Kun pääsen leikkiosastolle Bea hoitaa tunnollisesti keskoskaapissa makaavaa nukkea. Nostaa nuken syliinsä ja tuudittaa sitä lähestyessäni. Bea nostaa katseensa silmiini. Näen silmien kiiltelevän. Kimaltelevan udun läpi huokuu huolta, pelkoa ja suuttumusta. 
”Onko se jo nukahtanut”, tyttö vaatii tietää. Nyökkään. Ojennan käteni ja Bea tarttuu siihen. Kävelemme maanalaista käytävää. Ruokalassa Bea tuijottelee ikkunasta ulos juuri alkaneeseen sateeseen. Hän tietää. Tietää kuinka vakavaa se on. Muttei sano mitään. Ulkoilma on jo saanut tarpeeksi huomiota. Harmaat silmät siirtyvät tarkastelemaan kasvojani. Tutkimaan sen ilmeitä. 
”Milloin Anna tulee kotiin”, hän kysyy.
”Ei vielä pariin kuukauteen”, Silmät tuimistuvat. 

”Ai niinku Mikael”. Nielaisin. Tyttö tietää liian tarkkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti