perjantai 9. helmikuuta 2018

Kuolemani päivä

Nainen ei voinut millään uskoa sitä. Mies polvistui tämän eteen hermostuneena, mutta varmana siitä, että oli tehnyt oikean päätöksen. Molemmat hehkuivat riemusta ja silmät räpyttelivät turhan tiheään tahtiin. Timanttisten korulaatikko aukesi naksahtaen paljastaen auringon säteissä kimaltelevan sormuksen. Hieman punaiseen taittava kivi hehkui kuin aurinko itse. Muutaman lyhyen sanan, tarkemmin kysymyksen ja vastauksen jälkeen onnellinen pari syleilivät toisiaan keskellä merenranta terassia. Naisen poskelle vierähti onnenkyynel.

Tyttö istui yksin huoneessaan. Miten hän olikin voinut langeta niin helppoon ansaan. Poika oli ollut ihana, mutta arvaahan sen mikä lopputulos tulee kun yhdistetään hyvän näköinen poikaystävä ja bileet, joihin et itse pääse. Se typerys oli mennyt ja pettänyt oikein kunnolla. Ainakin sillä oli sen verran aivomassaa, että oli tullut itse kertomaan. Ainakin säästyin juorujen säälimättömyydeltä, sillä siinä kohtaa kun muutsaivat tietää olin tiennyt jo pitkään. Viha kasvoi tytön sisällä. Oliko kaikki kundit aina idiootteja. Kuuma poskea polttava kyynel putosi hänenposkeltaan käsiinsä.

Isoäiti katseli onnellisena pojanpoikaansa. Poika pääsi ripille ja isovanhemmat pääsivät todistamaan tätä tärkeää päivää. Vanhalle naiselle tuli mieleen samankaltainen tilanne parinkymmenen vuoden takaa. Silloin hänen oma poikansa käveli alba päällä kirkon käytävää alttaria kohti. Kirkossa kajahti viren alkusävelet ja vanhuksen huulilta laulu nousi yhtä kirkkaana kuin aina ennenkin. Hän oli elänyt pitkän elämän kahdeksankymmentäseitsemän onnellista vuotta. Vielä ei ollut aika lähteä mutta pian hän kuiskasi itselleen. Hän pyyhkäisi kyyneleen ryppyiseltä poskeltaan. "Älä itke kulta”, henkäisen niin, ettähengitys rohisee. Tylsän värittömän sairaalahuoneen seinät tuntuvat puristuvan lähemmäs. Painan tyttäreni käden poskelleni. “Ei se mitään”, sanon pyyhkäisten kyyneleet hänen poskiltaan. Syöpäkasvain on levinnyt koko kehooni ja viimeiset minuutit valuvat kuin tiimalasin hiekka. Olin onnellisempi kuin koskaan käydessäni mielessäni läpi elämäni saavutuksia. Rakkaus, lähimmäiset, perhe ja työ jossa olen saanut parantaa maailmaa. Sitten pelkkää mustaa ja yksittäinen kyynel, joka tipahtaa kädelleni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti