perjantai 6. huhtikuuta 2018

Viimeinen piruetti


Luistinten terien suhina kaikui muuten hiljaisessa jäähallissa. Teräni liukuivat pitkin urautunutta jään pintaa. Vauhti kiihtyi ja nojasin syvempään kaareen saadakseni paremman otteen jäästä. Pikaisesti sutaistusta poninhännästä oli karanneet otatukan suortuvat pyyhkivät punoittavia poskiani. Jäähallissa kajahti soimaan A.R. Rahmanin Jai ho! jota seurasi Adelen uusin hitti. Ensin kaaren vaihdot ja kolmoset. Rakastin sitä narskuvaa ääntä joka syntyi kun teki oikein syvän kaaren ja terä pureutui jäähän. Pikku hiljaa koko joukkue oli valunut pukukopeilta jäälle ja aloittanut alkuverryttelyn. Kiihdytin kaarteessa. Kiepuin ja pyörin twisseleitä, kolmosia, kantakäännöksiä ja muutaman vaivihkaisen saksihypyn. Pääsin kolmella sirklauksella ohitamaan päädyn. Valmistauduin, painoin vankasti vasemman luistimen jäätä vasten ja siirsin painon oikealle puolelle. Ylävartalon kiepautus ja pyörin jo vasemman jalan varassa. Yksi, kaksi, kolme kierrosta. Vitsi olin tehnyt virheettömän kolmois twisselin. Käännyin ympäri ja lähdin ottamaan taas vauhtia. Taaksepäin kaari pari potkua ja toinen kaari. Tumps. Yhtäkkiä minuun osui jokin tai pikemminkin joku. Kaaduin pyllylleni ja paiskauduin laitaa vasten niin, että ilma karkasi keuhkoistani. Purin huultani ja tunnustelin vääntynyttä nilkkaani. Vasen jalkani oli saanut pahimman osuman. Nousin ylös ja onnuin kentän reunalle liukuen varovasti oikean jalan varassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti