maanantai 19. syyskuuta 2016

Puistossa

hiekan rahinaa
jalkojeni alla
vadän ilmaa keuhkoihin
pääni painaa
ja hartiat painuvat kumaraan
istun tien pientareelle
jalat eivät kanna
painan pääni ruohikkoon
tässä ikuisuuden voisi olla

hiekka rahisee
toisten jalkojen alla
kaikki kulkevat ohi
saksanpainenkoiraa
lukuunottamatta

alkaa tulla myöhä
ajattelen noustessani
läähätystä kuuluu takaani
tuhinaa, tepsutusta
saksanpaimen painaa päänsä
lonkkaani vasten
hyväilen sen päätä
hajamielisesti

omistaja tulla
jymistää
hiljaisuuteemme
ensin vain koira ja minä
sen jälkeen äkeä mies
ja kiskova remmi

annan koiran mennä
vaikkei se haluaisikaan
en haluaisi minäkään
kuiskaan jäähyväiset tuuleen

ysin ratikka
kolisee pysäkille
ja vie minut
mennessään

1 kommentti:

  1. Oi tosi hieno! Ihana toi koira <3 Jotenki todentuntunen fiilis ja ratikka on yksityiskohtana tosi taiteellinen runon lopussa!

    VastaaPoista