Sivujen kahina täytti muuten hiljaista kirjastoa. Annabeth käveli kirjahyllyn viertä vetäen sormeaan kirjojen selkämyksiä myöten. Hän yritti olla mahdollisimman tehokas ja nopea samaan aikaan. Percy odotti häntä varmasti jo kärsimättömänä. Annabeth hymähti: Percy oli aina kärsimätön se oli osa puolijumalten ADHD luonnetta. New Jerseyssä oli nähty lohikäärme ja Jersey oli edelleen Puoliveristen leirin vastuulla eli heidän oli hoidettava kaikki siellä elelevät hirviöt. Ihmisten kirjasto oli yllättävän käytännöllinen paikka tehdä taustatutkimusta hirviöistä.
“Annabeth oletko sinä kohta valmis. Tyson sanoi että meidän kannattaisi käydä Long Islandilla ennen kun me lähdetään New Jerseyhin”, Percyn pitkästynyt ääni sanoi hänen takaansa. Annabeth kääntyi katsomaan poikaystäväänsä suupieli nykien.
“Sinä haluat vain käydä syömässä ennen lähtöä leväaivo”, hän heitti virnistäen.
“Niin kai”, Percy virnisti nolona.
“Minulla menee vielä vähän, mutta lupaan, että kun tämä on ohi niin käydään Bostonissa. Kuulin että Magnus on palanut etsintäretkeltään ja ne Samin poikaystävän falafelit ovat oikeasti hyviä.”
“Tosi hyviä”, Percy vahvisti ja kumartui painamaan nopean suukon Annabethin huulille.
“Noniin viisastelija. Yritäpä löytää tarvittava ennen kuin se bussi lähtee”, hän sanoi kiusoitellen.
Annabeth kääntyi takaisin kirjojen pariin. Jossain täällä sen täytyi olla. Hän oli vielä erikseen tarkistanut, että Suuri Kaikenkattava Lohikäärmeopus olisi hyllyssä. Aah siinähän se olikin. Annabeth kurottautui ottamaan sitä, mutta toinen käsi ehti ensin.
“Ööm anteeksi…”, Annabeth aloitti.
“Ron minä löysin sen! Nyt me ehditään vielä takaisin Lontooseen ennen kuin meidän pitää tavata Ginny ja Harry”, ruskea hiuksinen tyttö sähisi olkansa yli.
“Ei sun tarvitse kuulostaa siltä käärmeeltä salaisuuksien kammiosta”, työn taakse ilmestyvä punatukkainen poika valitti leikkien loukkaantunutta.
“Minä en voi huutaa kirjastossa ja sinä et ikinä kuuntele”, tyttö vastasi nenäkkäästi. Percy heitti Annabethille tietävän katseen.
“Sinä olet ihan samanlainen”, hän kuiskasi Annabethin korvaan.
“Leväaivo pidä mielipiteet itselläsi kunnes me ollaan kuuloalueen ulkopuolella”, Annabeth läksytti Percyä.
“Ööm anteeksi kun keskeytän... mitä ikinä tää on”, Annabeth astui kiistelevien muukalaisten väliin.
“Ai joo sinä taisitkin haluta tämän saman kirjan”, tyttö sanoi kääntyen Annabethin puoleen.
“Joo ja meillä on vähän tuli takamuksen alla tän asian kanssa”, Annabeth hymyili.
“Sama meillä mutta ehkä me voidaan ratkaista tämä jotenkin”, tyttö ehdotti.
“Hyvä. Meidän pitää vain saada pari asiaa tarkistettua”, Annabeth myöntyi.
“Annabeth meidän pitää oikeasti lähteä ihan juuri”, Percy mutisi muinaiskreikaksi.
“Kreikkaa”, tyttö huomasi.
“Joo muinaiskreikkaa. Mutta oletteko tekin puoliverisiä? Useimmat kuolevaiset eivät kuule kreikkaa sumun läpi?” Annabeth pohti ääneen.
“Puoliverisiä? Ei taas tätä. Kuraverisissä ei ole mitään pahaa vaikka siinä termissä onkin paljon vialla”, punapää puuskahti.
“Kuraverinen? Ei, en minä mitään pahaa…”, Annabeth puolustautui ymmällään.
“Ron Weasley anna sen jästi paran olla he eivät selvästikään ole noitia tai velhoja”, tyttö sanoi tiukasti.
“Jästejä. No ei todellakaan olla, mutta ei noitia tai velhojakaan. Minä en ainakaan ole kuullut puolijumalasta, joka osaisi taikoa tai no Hekaten lapset ovat aika lähellä”, Percy puuttui puheeseen.
“Odotas nyt hetkinen. Hekaten lapset? Puolijumalat? Keitä te olette?” tyttö vaati tietää.
“Minä olen Annabeth Chase viisauden jumalatar Athenen tytär ja tämä tässä on poikaystäväni Percy Jackson joka on Poseidonin poika. Me olemme puolijumalia ja me tarvitsemme sitä kirjaa koska New Jerseyssä riehuu irrallaan hydra, joka tarvitsee opetuksen, mutta sillä on ilmeisesti lohikäärme seuraa”, Annabeth selosti nopeasti.
“Aah te olette sitten varmaan menossa sen East Saddle River Roadin lohikäärme havainnon perään. Sitä varten meidätkin tänne lähetettiin. Kukaan ei vain sanonut mitään hydrasta. Me olemme Hermione Granger ja Ron Weasley. Taikaministeriö lähetti meidät tänne tarkastamaan tilanteen. Lohikäärmeitä me hoidellaan ihan rutiinilla mutta se toinen monipäinen otus ei millään suostunut kuolemaan, joten me tarvitaan tätä kirjaa”, Hermione selitti.
“Ehkä teidän kannattaisi jättää se hydra meille. Se on kreikkalainen hirviö eli siihen tehoaa vain taivaanvaskesta tehdyt aseet, joita taas löytyy ainoastaan kreikkalaisilta puoliumalilta. Äläkä edes aloita keisarinkullasta”, viimeisen Annabeth suuntasi Percylle.
“Mutta jos ne perus lohikäärmeet on jo hoidettu me ei tarvitakaan sitä kirjaa. Se hydra me ollaan tapettu jo ainakin kolmesti ja meillä on bussi johon meidän pitää ehtiä”, Annabeth lisäsi nopeasti, soi Hermionelle ja Ronille pienen hymyn ja lähti raahaamaan poikakaveriaan bussipysäkille.
Alunperin kirjallisenilmasun kurssille tehty teksti. Ensimmäinen laatuaan mulle joten ottakaa se huomioon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti