Kirjeitä rajan toiselta puolelta - Aaltojen armoilla

Katson silmiisi. Hymyilet ja sanot jotakin. Hymyilen takaisin, vaikken kuule mitä sanot. Olet liian kaukana. Otan askeleen suuntaasi. Kävelen kohti sinua, välimatka tuntuu pidentyvän koko ajan. Viimein pääsen luoksesi. Kierrät käsivartesi ympärilleni, suljet minut syleilyysi. Kuiskaat jotain hiuksiini, mutta en pysty erottamaan mitä. Pitkästä aikaa pystyn taas hengittämään vapaasti. Kaukaa kuuluu muutama kirkaisu ja sen jälkeen tulee täysin hiljaista. Käännyn katsomaan rannalle päin. Ei autojen hurinaa, ei ihmisten ääniä. Vain hiljaisuus kunnes sen täyttää humina ja veden pauhaus. 

Näen kaukana edessä veden kimalteen kattojen tasalla. Tartun käteesi ja lähden kiskomaan sinua mukanani. Juoksen nopeammin kuin ikinä ennen. Suunnistan korkealle vetäen sinua perässäni. Hengitys rahisee ja jalat painavat. Veden pauhu kuuluu lähempää ja täyttää korvat. Pelkään kuollakseni. Kaikkein eniten pelkään sinun puolestasi. Vesi saavuttaa meidät, tartun lujemmin käteesi. Joudumme veden varaan. Pääni kohoaa pinnan yläpuolelle ja pärskin vettä suustani. Joudun paniikkiin ja huudan nimeäsi. Vastaat takaani ja tartut minua olkapäästä. Nappaan kiinni ranteestasi. Vaikka menettäisin kaiken muun, en pystyisi menettämään sinua. Menettäisin samalla itseni. 

Uimme rivakasti kohti tien reunaa. Jokin kolhaisee sinua. Tiedän sen koska kuulen henkäyksesi. Tartumme samaan aikaan lyhtypylvääseen. Sitä apuna käyttäen kapuamme katolle. Jalastasi valuu verta, ja yritän tyrehdyttää sitä parhaani mukaan. Tärisen kylmästä ja pelosta. Sinä kuitenkin olet vieressäni, suutelet minua ja kiedot lohduttavaan syliisi. Vedenpinta nousee ja voin vain toivoa, ettei se nouse loputtomiin.

Nukahdan hetkiseksi. Kun herään nukut hengittäen nopeasti ja pinnallisesti. Kasvosi ovat lakanan valkeat. Vedän vapisten henkeä ja herätän sinut. En anna sinun enää nukahtaa. Myöhemmin kun haavasi on hoidettu, etkä ole vaarassa menettää henkeäsi voit nukkua. Siihen asti yritä pysyä hereillä. Pidä katseesi silmissäni, käsi kädessäni. En päästä sinua menemään. Taivas on tumma kuin meren pohja. On kylmä ja pelkään, etenkin sinun vuoksesi. Sinä olet ainoa, joka saa minut toimimaan. Yritän auttaa sinua parhaani mukaan. Sen enempää en voi tehdä. Hytisen, pelkään ja ravistelen sinua vähän väliä. Olet liukumassa ulottumattomiini. En anna sinun luovuttaa. Ikuisuuden päästä valoa alkaa kajastaa taivaanrannasta. Aamu saapuu ja valo levittyy kaikkialle paljastaen kauhean näkymän. Vettä on joka puolella ja se on täynnä rojua. Osa rakenuksista on romahtanut. Valon lisääntyminen vie pois painostavan pelon ja sinäkin näytät voivan paremmin. Kuiskaat tuskin kuuluvasti jotain. En kuule. Sanasi peittää natina ja räsähdykset. Hetken pelkään pahinta, mutta tilanne menee ohi. Mitä se oli? Ei sillä väliä. Painaudun vasten sinua.

Olet lämmin, melkein pelottavan kuuma. Työnnän epäilykset mielestäni vetoamalla siihen, etten kylmettyneenä voi arvioida kunnolla. Olet taistellut koko yön väsymystä vastaan, mutta nyt olet virkeämpi. Painaudun tiukemmin sinua vasten. Sinä puhut minä kuuntelen. Olen iloinen, että voit paremmin. Minua alkaa yskittää. Rintaan sattuu ja yskän puuskat ravistelevat koko kehoani. En edes tajua, että olet lopettanut puhumisen. Käännyn kauhistuneena sinuun päin, mutta sinä katseletkin minua huolestuneena. Onnistun hymyilemään vaisusti. Sillä viestitän, että olen kunnossa. Avaat suusi ja taas sanasi peittää natina ja räsähdykset. 

Katto altamme sortuu. Vesi on huuhdellut talon tyhjäksi, ja aikaisemmin kuulemamme äänet tulivat yläkerran sortumisesta. Olemme useita metrejä korkeassa täysin tyhjässä tilassa. Pohjana on betonilattia, ja kattona taivas. Seinät ovat vain osittain tallella. Suurin osa romahti katon mukana. Taistelet tietäsi pintaan. Toimin samoin. Päämme pulpahtavat pintaan samaan aikaan. Yritämme pitää itsemme ja toisemme pinnalla. Hellittämättömästi pyrimme pois vedestä. Jokin osuu sinun takaraivoosi kovalla voimalla. Tunnen törmäyksen voiman kehossani. Alat vajota vain hädin tuskin tajuissasi. Huudan ja kiskon sinua. Vedät minut mukanasi syvyyksiin. Ilma karkaa huuliltasi. Voimani ehtyvät en pysty enään nostamaan sinua pintaan. Suutelen kylmiä huuliasi ja päästän kätesi menemään. Viimeiset sanasi hukkuivat sortuvan katon ääniin, mutta pystyin silti kuulemaan ne. Rakastan sinua. 

Nousen pintaan ja yritän väistellä rojua. Itken ja huudan nimeäsi. Tiedän, ettet halua minun luovuttavan. Kylmä alkaa kangistaa ruumistani. Ihoni on naarmuilla ja vesi ympärilläni punertavaa. Voima karkaa jäsenistäni. Nousen pintaan kerta toisensa jälkeen. Kaukaa kuuluu helikopterin lapojen ääni. Viimeisen kerran räpiköin ylöspäin. Olen juuri läpäisemässä pintaa, kun tielleni ajautuu iso kasa rojua. Käperryn kerälle ja ilma karkaa luotani. Kuplat kohoavat pintaan pieninä ja kirkkaina. Mustuus kuroo näkökenttääni umpeen. Ajattelen sinua. Hymyäsi, nauruasi. Käsiäsi ympärilläni. Elilistä. Olit palannut kotiin pitkän ajan jälkeen. Olin tullut sinua vastaan, mutta viime hetkellä epäröinyt. Jos et rakastanutkaan enää minua, jos olitkin löytänyt jonkun toisen. Epäilykseni katosi, kun halasit minua. Vajoan hiljaa yhä syvemmälle. Ajatukseni sumentuvat, mutta muistan sinut. En olisi halunnut päästää sinua menemään,mutta tiesin, että haluaisit niin. Selkäni tömähtää asfalttiin. Keuhkoni painuvat kasaan ja silmäni painuvat kiinni. En olisi halunnut luovuttaa, mutta kuten sanoin aiemmin: jos menettäisin sinut, menettäisin kaiken. Joten rakkaani, toivottavasti näen sinut uudestaan, siellä minne ikinä päädynkin.

Siihen asti: ”Hyvästi rakkaani”.