torstai 11. helmikuuta 2016

Eroa lyriikkaan ja proosaan

Eli tässä nyt taas kirjoituskurssin materiaalia. Tällä kertaa tehtävänä oli valita yksi hetki päivästä ja kirjoittaa siitä muutamassa minuutissa runo. Runot luettiin ääneen, jonka jälkeen niistä kirjoitettiin proosa muotoinen teksti.


Turhautuminen ja ärsytys
vyöryvät ylleni
kipu laskettelee pitkin hermoja


keskittyminen herpaantuu
ääni puuroutuu
ja teksti on pelkkää suttua


kiukuttaa ja itkettää
vihaan koko jalkaa
räpyttelen silmiäni
en saa antaa muiden huomata


takaisin hommiin
ei siitä kuitenkaan tule mitään
lyön hanskat tiskiin
ja painan pään käsiini


luovuttaja
huutaa äänet päässäni
en kuitenkaan enää jaksa yrittää
annan periksi
kyyneleet valuvat poskillani

Naputan tietokonettani. Turhautuminen ja ärsytys vyöryvät ylleni. Kipu laskettelee pitkin hermojani. Keskittyminen herpaantuu koko ajan.  Ääni puuroutuu korvissani ja teksti on pelkkää suttua. Minua kiukuttaa ja itkettää. Vihaan koko jalkaa. Räpyttelen silmiäni, en kuitenkaan saa itkeä. En saa antaa muiden huomata. Pitää palata takaisin hommiin. Opettajakin vilkuilee jo minua ärtyneenä. Ei siitä kuitenkaan tule yhtään mitään. Lyön hanskat tiskiin ja sammutan tietokoneen. Painan pään käsiini. “Luovuttaja”, huuto kaikuu päässäni. En kuitenkaan jaksa enää yrittää, olen liian väsynyt. Liian uupunut. Annan periksi. Kyyneleet valuvat jo poskillani.

1 kommentti: