”Sä oot Sandra, elks nii?” hän kysyy.
”Joo, kuka kysyy”, Sandra kääntyy turhautuneena.
”Ai, mä on Alex”, polka vastaa ja Sandra kohottaa kulmakarvojaan kysyvästi.
”Me ollaan samas koulus, oon nähny sua käytävil”, Alex selventää.
”Mitä sä haluut?” Sandra kysyy haluten jo lähteä eteenpäin. Alex kurkistaa tytön kangaskassin, joka on täynnä kirjoja.
”Menossa kirjastoon”, hän kysyy.
”Joo”, Sandra vetää kassia itseensä päin.
”Voinko tulla sun mukaan.” Sandra kohauttaa olkiaan.
”Miks?”, hän kysyy hetken kuluttua.
Koska huvittaa. Aik monta kirjaa. Kuin paljon sä oikee luet?” Alex vaihtaa puheenaihetta.
”Jonkun verran”, Sandra vastaa kierrellen.
”Joten, sä luet paljon ja käytät hauskoja vaatteita”, Alex toteaa.
”Älä pilkkaa!”, Sandra kivahtaa.
”En, en, mä vaa listaan asioita, joita mä tiedän susta.”
”Luuletko tuntevas mut.”
”No osittain”, Alex tunnustaa.
”Sä et tiedä mitään, et edes pintaraapasua”, Sandra kivahtaa vihaisena. Hän lähtee kävelemäään pois päin.
”Odota! Okei, mä en tunne sua, mut haluisin tuntee”, Alex juoksee Sandran perään ja tarttuu tätä kädestä.
”Poikki! Okei kaikki, hyvin meni. Kahenkymmenen minuutin tauko ja sit seuraava kohtaus”, huudan. Valmistelu ryhmä alkaa hyöriä kiireisenä.
"Hyvä Elina, toi meni hyvin. Muista seuraavassa kohtauksessa, että. . .”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti