”Perkele! Kuka se on?!”
”Vaan yks mun kaveri. Me ollaan menossa leffaan”, huusin vastaukseksi. Pyörittelin silmiäni.
”Et muuten mene!” kuului takaani.
”Nyt äkkiä ulos”, puuskahdin Andreakselle. ”Mene nyt, ennen ku se ehtii estää”, hoputin.
Ulkona vihmoi jääkylmää vettä. Kiedoin kädet ympärilleni. En ollut ehtinyt napata takkia mukaani. Onneksi oli vasta elokuu ja pärjäsin hyvin pelkällä hupparillakin.
”Ihana faija sulla”, Andreas kommentoi. Asuimme vierekkäin, joten menimme yhtä matkaa. Suunnitelmana oli, että tapaisimme kaksi kaveriamme leffateatterin edessä.
”Älä muuta sano”, tiuskaisin edelleen kiukkuisena. ”Se on jatkanu tota koko päivän. Veti kännit kahen aikaan ja on ollu rasittava siitä lähtien.” Kylmän väreet kulkivat pitkin selkääni. Andreas ojensi minulle takkiaan. Hetken vastustelun jälkeen otin sen vastaan.
”Mitä se sille kuuluu, mitä mä teen”, jatkoin tilitystäni. Andreas kuittasi sen olankohautuksella, joka tarkoitti, ettei hän ottaisi asiaan kantaa.
”Se valvoo jo mun puheluita ja viestejä. Ihmeen vainoharhanen koko ukko. Hei Annika laitto viestii. Se kysy, et ollaaks me jo lähellä.”
”Vastaa sille et ollaa koht siel. Kato, tos tulee meiän bussiki.”
Nousimme yhdessä bussiin, joka suuntasi kohti Tennispalatsia.
Luovan kirjoittamisen kurssin tehtävä. Aikaa kymmenen minuuttia ja tehtävänä kirjoittaa teksti, joka alkaa tai päättyy annettuun lauseeseen. Vaihtoehtoja oli kolme ja alleviivaan yllä olevasta tekstistä valitsemani lauseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti