Pahin painajaiseni

. . .Heräsin. Tarkistin jalkani: niissä ei ollut palovammoja, mutta mekkoni helma oli hiiltynyt. Kun vanhempani olivat lähteneet töihin rupesin pakkaamaan. Pakkasin kahden viikon ajaksi. Kun olin valmis kello näytti vasta yhtätoista. Lähdin paikalliseen ostoskeskukseen. Parempi sekin kuin, että pysyisin kotona ja muuttuisin vielä hullummaksi. Kirjakauppa oli ainoa syy käydä ostarilla. Se oli pieni kauppa josta sai kirjoja halvalla ja sieltä löysi vanhoja klassikoita joita ei enään löytänyt mistään. Ostin muutaman kirjan ja suuntasin kahvilaan. Aloin lukea Kazanin tähteä, jonka olin juuri ostanut. Kello oli jo viisi kun palasin kotiin. Yllätyksekseni äiti oli jo kotona. En jaksanut hänen hössötystään vaan lähdin lenkille. Juoksin hölkkäsin juoksin hölkkäsin juoksin. Jatkoin vuorottelua sillä se oli paljon rankempaa kun pelkkä hölkkä tai juoksu. Jäljellä oli vain puoli kilometriä kotiin joten kiihdytin ja juoksin kotiin niin nopeasti kun jaloistani pääsin. Venyttelin kuistilla ennen kuin menin sisään. Olin kai kuunnellut musiikkia niin kovalla, että en ollut kuullut huutoa. Ennen kun törmäsin keittiöön ja näin isäpuoleni huutamassa äidilleni. Äidin poskessa oli iso kirkkaan punainen jälki. . .