Ylös alas ylös alas ylös alas ylös... huokaus... alas ylös alas. Ylös alas kävi neula tasatahtia kankaan pinnassa samalla kun hopeiset kyyneleet tipahtelivat. Ylös alas kävi neula aamun sarastuksesta illan viimeiseen valon säteeseen. Ylös alas kävi neula tottuneesti varmoissa käsissä. Ylös alas kävi neula päivästä toiseen viikosta toiseen. Ylös alas kävi neula viikon, kuukauden, vuoden. Ylös alas kävi neula kävi vuoden, kävi toisen, kolmannen. Monta vuotta, kunnes neulaa liikuttava käsi oli poissa.
Näillä sanoilla alkaa pitkään työn alla ollut Suojelusenkeli. Se on melkein valmis, mutta vaatii vielä hiontaa ja oikolukua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti