Sormeni lipesivät. Puosin mustaan kuiluun jossa huutoni kaikui vaimeasti. Putosin useita minuutteja. Vihdoin näin kuilun pohjan. Ihan liian myöhään sillä paiskauduin sitä vasten. Keuhkoni tyhjenivät ja hetken pimeässä kuului vain sydämeni hidastuva syke, kunnes se lakkasi kokonaan.
Hätkähdin hereille ja yritin tasoittaa hengitykseni. Uneni olivat jo pitkään vaivanneet minua ja ne muuttuivat koko ajan todellisemmiksi. Hiivin hiljaa keittiöön, jossa totesin kellon olevan vasta kolme aamuyöllä. Otin lasin vettä ja löysin kirjani keittiön tasolta. Yritin avata parvekkeen oven mahdollisimman hiljaa, jotta en herättäisi ketään. Tiesin kokemuksesta, etten pystyisi enää nukkumaan tänä yönä, joten etsin mukavan asennon riippukeinusta ja syvennyin kirjaani. Luin lempikirjaani ja olin juuri päässyt siihen kohtaan, jossa Mia kertoo kuinka hän ja Adam olivat suudelleet ensimmäistä kertaa. Käänsin sivua ja pelästyin. Sivulla oli vain yksi lause: ”Aikasi on tullut”. Suljin silmäni ja kun avasin ne sivu oli taas muuttunut normaaliksi. Kesäloma oli alkanut edellisellä viikolla. Olin siitä lähtien nähnyt outoja unia, jotka muuttuivat koko ajan pelottavammiksi. Jatkoin lukemista ja yritin karistaa uneni mielestäni. Rakastin kirjoja sillä niiden luomiin fantasia maailmoihin pystyi helposti upputumaan tuntikausiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti