Kahdeksastoista päivä

. . .Olen 15-vuotias. Lonkkaan ulottuvat olivat yön mustat ja silmäni vihreät. Tällähetkellä päälläni oli valkoinen mekko jota oli pitänyt eilen päälläni. Olin aika hoikka ja 156 cm pitkä. En oikeastaan harmitellut pientä kokoani sillä minua ei voisi vähempää kiinnostaa miltä näytin. En voinut ymmärtää mitä järkeä oli käyttää meikkiä ja pynttäytyä joka päivä, kun kukaan ei kumminkaan oikeasti huomannut. Olin aina toivonut rakastuvani samalla tavalla kuin kirjoissa. Useimmat luokallani olevista tytöistä seurustelivat, mutta minulla ei koskaan ole ollut poikaystävää. Ei se minua oikeastaan haitannut, sillä en ollut ikinä tavannut ketään jonka kanssa haluaisin seurustella. Yleensä kartoin muiden ihmisten seuraa ja hakeuduin jonnekkin hiljaiseen paikkaan, jossa luin kirjojani. Aurinko alkoi nousta, mutta minulla ei ollut mitään kiirettä. Perheeni -äiti ja isäpuoleni- ei heräisi vielä pitkään aikaan. Hetken kuluttua nousin ja hain keittiöstä omenan. Äiti tuli portaita alas ja alkoi touhottaa keittiössä. Äidin kolistelu herätti isäpuoleni joka laahusti portaita alas ja rupesi sitten sadattelemaan sillä kello näytti puolta kahdeksaa ja hänen pitäisi olla töissä viimeistään yhdeksältä. ”Jos vielä jään”, äiti luki kirjani kannesta ja pudisteli päätään, ”etkö ole lukenut tuon kirjan jo tarpeeksi monta kertaa”.

”Tiedät hyvin, että se on lempi kirjani”, vastasin ja kävelin takaisin pihalle. Isäpuoleni tuli sanomaan jotain äidille ja molemmat siirtyivät eteiseen. Jätin huokaisten kirjani pihakeinuun ja suuntasin eteiseen kuulemaan joka päiväisen luennon siitä kuinka jääkaapissa oli ruokaa ja kuinka heillä menisi taas myöhään töissä. Kun he lähtivät väläytin heille parhaimman tekohymyni ja vilkutin. Raahauduin takapihalle ja lysähdin voimattomana riippukeinuun. Sama juttu joka aamu he lähtivät kovalla tohinalla ja kertasivat minulle ohjeet. Illalla he palaisivat kuuden seitsemän maissa ja syventyivät tutkimaan päivän lehtiä tai katsomaan televisiosta jotain ohjelmaa edes kysymättä miten päiväni oli mennyt. . .

Jatkoa yhdennentoista päivän tekstiin. :) Iso helpotus nyt kun koulu loppui. En ollut mokannut lukuvuotta ihan niin pahasti, kun olin pelännyt, mutta jäljellä on vielä pitkä matka Kallion lukioon. Jos nyt edes ikinä pääsen sinne.