Jatkoa kahdeksannentoista päivän tekstiin.
. . . Seisoin meressä viileiden aaltojen hyväillessäni jalkojani. Seisoin polviin asti ulottuvassa vedessä. Merivesi vetäytyi jättäen minut seisomaan hiekalle. Yhtäkkiä valtava aalto paiskautui minua päin. Uin kohti pintaa. Virtaukset kuljettivat minua mukanaan ja heittelivät minua paikasta toiseen. Päähäni osui jotain kovaa. Loppu ilma karkasi keuhkoistani ja aloin vajota kohti pohjaa.
Säpsähdin. Aurinko oli ehtinyt kivuta jo korkealle taivaalla, joten olin luultavasti nukahtanut pihalle. Lähdin sisälle etsimään ruokaa ja vasta kun istuuduin pöydän ääreen syömään huomasin, että hiukseni olivat märät. Ruokailun jälkeen letitin kosteat hiukseni ja lähdin polkemaan kauppaan. Oli ihanaa päästä ulkoa ilmastoituun ruokakauppaan. Ostin jäätelön ja suklaapatukan. Jatkoin kaupasta uimarannalle, mutta päästyäni sinne muistin taas uneni ja käännyin takaisin. Halusin mahdollisimman kauaksi merestä joten päädyin taas kotiin ja avasin television. Surffailin eri kanavilla löytämättä mitään katsomisen arvoista. Valitsin elokuva valikoimasta Jos vielä jään elokuvan. Itkin elokuvan lopussa, vaikka olinkin nähnyt elokuvan monta kertaa. Kello oli vasta neljä joten katsoin seuraavaksi Tähtiin kirjoitetun virheen, joka myöskin perustui yhteen suosikki kirjoistani. Tunsin elokuvan lopussa vihaa kirjailijaa kohtaan siitä, että oli kirjoittanut Augustukselle ja Hazelille niin onnettoman lopun. Lopulta päädyin taas kannattamaan John Greeniä siitä, että hän oli kirjoissaan rehellinen siitä, ettei kaikki olisi pelkkää ruusuhöttöä vaan kuolema oli osa ihmisen elämää ja siitä olisi vain päästävä yli. Kun vanhempani palasivat kotiin sulkeuduin huoneeseeni, sillä heillä näytti olevan taas riitaa jostakin. Laitoin musiikin soimaan, etten kuulisi alhaalla käytävää huuto matsia ja koska olin lukenut Jos vielä jään kirjan loppuun, syvennyin Rakkaus ei katso aikaa kirjasarjan toiseen osaan. Vaikka pidinkin eniten kolmannesta osasta luin tälläkertaa Safiirinsineä. Juuri kun olin päässyt kirjan lopussa olevaan Gideonin ja Gwendolynin suureen riitaan ovelle koputettiin. . .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti