Kaksi näkökulmaa

Kaksi näkökulmaa on yksi kirjoituskurssini tehtävistä. Tehtävänantona oli kirjoittaa, jostakin aiheesta kaksi eri näkökulmaa. Aiheen sai valita vapaasti.
Itse valitsin ihan tavallisen iltapäivän kotona ja kirjoitin tekstin kahden sisaruksen näkökulmista. Teksti on poikkeuksellisesti kirjoitettu puhekielellä, sillä ajattelin sen sopivan tähän parhaiten.

Isosisko

Päätä jomottaa, on kuumetta. Ulko-ovi pamahtaa kiinni. Vanhemmat on vielä töissä, joten sen on pakko olla sisko. Huudan moin. Ei vastausta. Okei, ei sitte. Nappaan kaakaomukin ja lähden eteiseen. Siskon tavarat on sikin sokin lattialla. Reppu ja kengät. Tuolla on takki ja lapaset näkyvät olevan tuolin alla. Pipo on heitetty kaapin viereen. Alkaa ärsyttää. Aina kun itse tulen kotiin laitan kaiken järjestykseen. Eikö se tajua, että on kaikkien kannalta mukavampaa, jos ovesta mahtuisi sisään. Nyt se tulee vessasta. Mulkaisee inhottavasti ja sivuuttaa uudestaan tervehdykseni. Huokaan. Nyt se tuntuu vihdoin huomaavan mut. Ilmottaa, et sen kaverit on tulossa meille. Kysyn kuinka monta. Viis, se vastaa. Huokaan uudestaan. Että tämmönen päivä tänää. Eikö toi voi muistaa, et oon kipee. Aivastan muutaman kerran. Ei ne tänää voi tulla, mä oon kipee. Sisko nakkelee niskojaan ja vastaa et mä voin pysyy omassa huoneessani. Yritän inttää vastaan. Soitan äidille. Se on palaverissa, ei voi puhuu. Sillä väliin sisko on laittanu itselleen välipalaks muroja ja kaks voileipää. Voi on jäänyt pöydälle, samoin mato ja muropaketti. Leipäpussi on kellahtanut lattialle. Käsken häntä siivoamaan. Vastaukseksi saan kiukkuisen saarnan siitä, ettei se ole hänen tehtävänsä ja ettei minulla ole oikeutta huomauttaa asiasta. Alkaa taas huimaamaan. Menen sohvalle lepäämään ja yritän tavoittaa iskää. Ei se vastaa. Ovikello soi. Sisko menee avaamaan ja päästää kaverinsa sisään. Menen uudestaan eteiseen ja sanon, ettei hänen kaverinsa saa tulla nyt meille. Muut epäröivät. Siskoni viittaa heitä tulemaan peremmälle. Sisko rupeaa sättimään ja haukkumaan minua. Hänen kaverinsa nauravat vieressä. Nyt ne marssii räkättäen jonossa yläkertaan. Huimaa, menen seinään nojaten keittiöön juomaan vettä. Pöydällä on leipä voipuoli alaspäin ja kulhossa puurontunutta muro mössöä. Mittaan kuumeen, se on noussu vähän. Menen sohvalle ja yritän nukkua, mutta ylhäällä pauhaava musiikki häiritsee. Pää tuntuu räjähtävän ja paineen tunne kasvaa, kun nousen peittoon kääriytyneenä portaita. Meen siskon huoneen ovelle ja pyydän sitä laittaa musiikkia hiljemmalle. Se käskee mun menee pois ja paiskaa oven kiinni. Oksettaa. Nojaan seinään ja liun sitä pitkin maahan istumaan.

Pikkusisko

Paiskaan ulko-oven perässäni kiinni. Ketään ei ole kotona. Joku on sittenkin kotona, sillä kuulen tukkoisen äänen huutavan tervehdyksen. En jaksa vastata. Riisun ulkovaatteet ja kiirehdin vessaan. Eteisestä kuuluu askeleita. Pesen kädet ja astun vessasta ulos. Sisko seisoo eteisessä nojaten kaappia vasten. Hänen kasvonsa ovat aika kalpeat, mutta ainahan ne on. Sisko on avaamassa suutaan, kai se taas alkaa valittaa noista tavaroista lattialla. Mulkaisen sitä, pitäisi suunsa kiinni. Nyt se sanoo moi. Äh, en jaksa vastata. Menen keittiöön ja avaan jääkaapin. Paiskaan oven kiinni, ei siellä oo mitään hyvää. Sisko on varmaa syöny taas kaiken. Kerron sille, et mun kaverit on tulos meille. Se tenttaa, et kuin monta. Eihän se sille kuulu. Sanon kuitenki et viis. Nyt se vaa huokailee tossa ja valittaa päätään. Aivastaa ja valittaa et ei meille voi tulla kukaa, ku se on kipee. Ei se voi sitä päättää. Voisit pysyy omassa huoneessa, nii et häiritse meitä, sanon. Se yrittää inistä taas jotain, mut ei kiinnosta. Nyt se menee itkee äidille. Löydän kaapista muroja ja leipää. Teen välipalaa ja syön nopeasti. Nyt se tulee takas, huutaa kiukkusena, et siivoo omat jälkes. Huudan takas, et siivoo ite, ei kuulu mulle. Sitä paitsi sä et oo äiti, älä kerro mulle, mitä mun pitää tehdä. Sisko menee sohvalle, makaa silmät kiinni oikein marttyyrin elkein. Ei sitä oikeesti vaivaa mikään. Nytki se vaa räplää puhelintaan. Ovikello soi, en oo saanu viel syötyy ja se on ton vika. Meen kuitenki avaa oven. Päästän kaverini sisään. Ja taas toi tulee valittaa, se sanoo et meille ei oikeesti voi tulla kukaan. Mun kaverit epäröi hetken, mut sanon et kyl meille voi tulla. Sisko ei aio mennä pois, huudan sille, et sen pitää mennä pois meiän tieltä. Se ei liiku, joten alan haukkua sitä. Mun kaverit nauraa, niiden mielestä mä oon hauska. Jatkan huutamista ja ne nauraa vaa enemmän. Me mennään mun huoneeseen. Hetken kuluttua sisko tulee valittaa, et musiikki on liian kovalla. Sanon sille, et voi painuu hiiteen ja paiskaan oven sen edestä kiinni.